Alkuun | Homepage | Framsida | Frontseite

Alkuvalikkoon | Etusivu | Artikkeli utopiasiirtolaisuudesta | Utopiasiirtolaisuus-näyttely| Links on Utopian Emigration

 

Suomalaiset ihannesiirtokunnat

TEUVO PELTONIEMI

Seitsemän veljestä sopii erin­omaiseksi esi­mer­kiksi ihmisen utopia­pyr­kimyk­sestä. Tyyty­mättö­minä oloihinsa ja yhteis­kunta­muotoonsa veljekset halusivat perustaa oman pienois­yhteis­kuntansa kauas syvään korpeen. Seitsemän veljeksen tavoin monet suomalaiset ovat paenneet eksoottisten maiden impivaaroihin raivaamaan itselleen uusia kotipaikkoja, opetelleet vaivoin puhumaan ja lukemaan uutta kieltä, riidelleet keskenään ja yrittäneet tulla toimeen ilman ympäröivää yhteiskuntaa.

Suomalaisten ihanneyritykset liittyvät utopiayhteisöjen maailmanhistoriaan paljon lähemmin kuin tavallisesti ajatellaan. Vaikka suomalaisyrityksiä ei Sointulaa kenties lukuun ottamatta mainitakaan samassa yhteydessä MorenUtopian tai Fourierin, Owenin, Cabetin tai Oneidan kanssa on suomalaisyrityksilläkin kunniakas aina 1700-luvulle saakka palautuva historia.

Kanadan Sointula ja Argentiinan Colonia Finlandesa ovat tunnetuimmat suomalaisten perustamat ihannesiirtolat. Mutta samanaikaisia yrityksiä on ollut eri mantereilla lähes kaksikymmentä.

Ensimmäiset uskonutopian etsijät

Suomalaisen utopiasiirtolaisuuden perustan loi vuonna 1734 mystis-separatistinen liike, jota johtivat kälviäläiset papinpojat Jaakko ja Eerik Eriksson. Jouduttuaan ristiriitaan kirkon kanssa veljekset karkotettiin maasta. Yli 60 hengen kannattajajoukkoineen he kiersivät laivalla Tanskaa, Hollantia ja Saksaa 11 vuotta. Ruotsin Värmdössä viimeiset 20-30 jäsentä asuivat parikymmentä vuotta.Yhteisö hajaantui pian Eerikin kuoltua 1761. Tässä vaiheessa myös uskonnolliset olot maassa olivat muuttuneet suvaitsevaisemmiksi ja valistusaate oli saamassa jalansijaa.

Alkuyritys Afrikassa

Ensimmäinen, yritykseksi jäänyt hanke oli vuonna 1792 Sierra Leoneen kaavailtu suomalais ruotsalais englantilainen Uusi Jerusalem. Pari vuotta ennätti toimia seuraavan vuosisadan suomalaisten ihanneyhteisö, vuonna 1868 perustettu Amurinmaan yhtiö Tyynenmeren rannalla.

Kolmanteen ryhmään kuuluvat utopiasosialisti Matti Kurikan perustamat kolme yhteisöä. Niistä lyhytikäinen Chillagoan telttaleiri syntyi Australiaan Queenslandin osavaltioon vuonna 1900. Merkittävin yritys, Sointula perustettiin Kanadan Brittiläiseen Kolumbiaan vuonna 1901. Se hajosi vuonna 1905 ja Kurikka perusti vielä kolmannen yrityksensä Sammon Takojat lähelle Vancouveria.

Utopiasosialistisissa hankkeissa myös suomalaisnationalismi oli esillä. Kansallismieliset piirit katselivat vuonna 1999 suojapaikkaa tsaarin sorrolta 'Uudelle Suomelle' mm. Red Deeristä Albertasta Kanadasta. Kansalliselta pohjalta hankittiin Kuubaan suomalaisyhteisöä vuonna 1904. Itabon yritys toteutui osittain kuitenkin amerikansuomalaisen työväenliikkeen jäsenten voimin. Toinen Kuuban yritys, vuonna 1906 alkanut Ponnistus oli vielä leimallisempi työväenhanke. Kumpikin yhteisö kesti vain lyhyen aikaa.

Selvimmin suomalaiskansalliselle pohjalta syntyi Colonia Finlandesa Misioneksen laaksoon Argentiinaan vuonna 1906. Sen perusti tunnettu kulttuuripersoonallisuus Arthur Thesleff.

Tropiikkikuumetta

Suomen 1920 luvun "tropiikkikuume" synnytti neljä siirtolasuunnitelmaa, joista kolme toteutui. Tämän ryhmän taustalla olevissa piireissä kannatettiin vegetarismia. Paradiso-suunnitelma vuonna 1925 jäi pelkäksi haaveeksi. Vuonna 1929 perustettiin Penedo Brasiliaan ja vuotta myöhemmin Viljavakka Dominikaaniseen tasavaltaan. Samaan aikaan vegetaristeja siirtyi myös 1920 luvulla alkaneeseen Colonia Villa Alboradoon Paraguayhin.

Työväenliikkeen osuustoiminta aate synnytti Yhdysvalloissa kaksi osuusfarmia. Kalifornian osuusfarmi perustettiin jo vuonna 1912 ja Georgian osuusfarmi vuonna 1921. Näitä yrityksiä voidaan pitää myös Kuuban Ponnistus siirtokunnan henkisinä sukulaisina.
"Karjala kuumeen" aikana amerikansuomalaiset perustivat 1920 ja 1930 luvulla Neuvostoliittoon useita suomalaiskommuuneja. Kommuuna Kylväjä perustettiin vuonna 1922 Rostovin lähelle Valkovenäjälle. Itä Karjalassa sijaitsivat mm. kolhoosi Säde Aunuksessa, Hiilisuu Petroskoin lähellä ja Vonganperä Uhtualla.

Uusin ihannesiirtola on Jali Hashmonan suomalaiskibbutsi Israelissa. Sen perustivat Israelista kiinnostuneet kristityt suomalaiset vuonna 1971.

Suomalaisten ihanneyhteisöjen vaikutuspiirissä ei väljästikään arvioiden ole ollut kuin 8 000–10 000 henkeä. Heistä valtaosa kuuluu Karjalakuumeen muuttoaaltoon. Kaksi suurinta, Sointula ja Colonia Finlandesa, vastaavat puolesta jäljelle jäävästä 2500 hengen määrästä.

Suomesta muuttaneiden neiti miljoonan kokonaismäärään verrattuna ihannesiirtolaisuus oli melko vähäinen puro. Mutta ihannesiirtolaisuudessa ei olekaan kysymys muuttamisesta ja matkustamisesta konkreettisessa mielessä. Se on henkistä matkalla oloa, levotonta paremman maailman etsimistä, jossa itse maanpäällä matkustaminen on vain väline.

Ihannetavoitteiden moninaisuus

Suomalaissiirtokunnissa oli tietenkin mukana myös niitä, jotka hakivat ihanneyhteiskunnista vain oman onnensa täyttymystä, mukavampaa elämää ja nautintoja itselleen ja omalle perheelleen. Valtaosaa lähtijöistä elähdyttivät kuitenkin henkisemmät päämäärät. Yhteisöjen taustalla oli sosialismia, nationalismia, kristinuskoa, teosofiaa, vegetarismia, onnenetsintää.

Jos utopiayhteisöt jaetaan maallisiin ja uskonnollisiin yhteisöihin, suomalaisyrityksistä valtaosa kuuluu edelliseen ryhmään. Sosialistinen tai työväenhenkinen aatemaailma oli kahdessatoista yrityksessä, uskonnollinen seitsemässä ja suomalaisnationalistinen viidessä. Vegetarismi oli valta aate viidessä yrityksessä, jotka korostivat myös pasifismia. Paluu luontoon oli iskusanana kaikissa Etelä Amerikan ihanneyhteisöissä.

Harvat suomalaisyritykset olivat yhden asian liikkeitä yleensä taustalla oli yhdistelmä aatteita. Jossakin määrin muutettiin myös siirtokunnasta toiseen. Henkilöyhteyksiä löytyy niinkin kaukana sijaitsevista paikoista kuin Penedosta ja Israelista. Vaikka yhteisöt hajosivat, niiden jäsenet eivät menettäneet uskoaan siihen, että vielä kerran löytyisi utopiayhteisö, jossa utopia lopulta tavoitettaisiin.

Uudet yhteiskunnan muodot

Klassisissa ihanneyhteisöissä tyypillisesti päätösvalta, työ, järjestyksenpito, asuminen ja ruokailu hoidettiin yhteistuumin. Monissa yritettiin uudistaa uskontoa, poliittista ajattelua, perhettä ja koulutusta.

Suurin osa suomalaisista ihanneyhteisöistä kokeili vain osaa utopiayhteisöjen mahdollisuuksista. Täydellisimpiä ihanneyhteisöjä olivat Sointula ja Penedo. Niissä yritettiin rakentaa aivan uutta maailmaa. Suomalaisyhteisöjen yleisin utopiapiirre koskee työnjakoa. Kymmenen yhteisöä noudatti samapalkkaisuutta. Yhtä monessa asuttiin yhdessä. Yhteisruokailumahdollisuus oli järjestetty vielä useammassa. Joissakin yhteisöissä palkka korvattiin sosiaalisilla palkkioilla tai vastakirjaan merkityillä tulevaisuuden saatavilla.

Vain harvoissa suomalaisten ihanneyhteisöissä puututtiin seksuaalimoraaliin tai lastenkasvatukseen. Näkyvimmät poikkeukset olivat Sointula ja Penedo. Sointula perusti lastentarhan ja Penedossa suunniteltiin aluksi, että siellä tultaisiin lasten opettamisessa toimeen ilman kouluakin.

Suomalaiset olivat jättäneet taakseen ahdasmielisen suomalaisen byrokratian ja tiukan sisäisen kontrollin. Mutta suomalaisuutta vaalittiin. Siirtolaiset elättelivät suurisuuntaisia ajatuksia koko Suomen kansan siirtämisestä uuteen paikkaan ja yhteiskuntamuotoon. Suomen kieli oli tärkeä. Usein opettaja oli ainoa vieraskielinen yhteisön jäsen. Ympäristön kielen oppiminen sujui hitaasti. Colonia Finlandesassa suomalaisten intiaanivaimot opettelivat tämän vuoksi Kiteen murretta.

Yhteydenpito Suomeen oli aluksi vilkasta. Siirtolaiset saivat kirjeitä ja lehtiä. Mutta vuosien mittaan yhteydet vähenivät ja Eleläi Amerikankin siirtokunnat saatettiin 'Iöytää' uudelleen.

Ihanneyhteisöjen opetukset

Lähes kaikissa yhteisöissä oli riitoja ja erimielisyyksiä. Ne liittyivät useimmiten taloudellisiin vaikeuksiin kuten Penedossa, jossa kuten monissa muissakin yhteisöissä painiskeltiin suurten lainojen kanssa. Kiistoja käytiin myös tavoitteista, kuten Sointulassa.

Kovin montaa vuotta ei ihanne elämää vietetty missään. Vaikka Etelä Amerikan yrityksissä elettiin vuosikymmeniä suomalaisyhteisöinä, niiden utopialuonne laimeni parissa vuodessa. Pisimpään pysyivät tässä suhteessa pystyssä Yhdysvaltojen osuusfarmit, joiden loppu liittyi pula aikaan ja maaltapakoon. Monet utopiayhteisöinä aloittaneet suomalaisyritykset muuttuivat nopeasti tavallisiksi siirtolaispaikkakunniksi.

Suomalaisten ihanneyhteisöt ovat siis enimmäkseen osoittautuneet pettymyksiksi. Mutta epäonnistuneinakin ne ovat toteuttaneet utopiayhteisöjen perimmäistä roolia: auttaneet näkemään mistä on kysymys, mitä on muutettava ja miten siihen voidaan pyrkiä. Ja voi väittää, että yhteisöjen merkitystä mitataan muualla kuin niiden ulkoisella kohtalolla. Suomessakin ympäristöliikkeen olemassaolo on ideologisesti jatkoa utopiayrityksille.

Ääninauha- ja videohaastatteluita

   Kanadan Sointula ja Sammon Takojat
   Kuuban Itabo ja Ponnistus
   Kalifornian osuusfarmi
   Georgian osuusfarmi
   Karjala-kuume
   Brasilian Penedo
   Dominikaanisen tasavallan Viljavakka
   Argentiinan Colonia Finlandesa
   Paraguayn Colonia Villa Alborada Israelin Jad Hashmona
   
 Äänitiedosto        Videotiedosto


Lähteet

Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa – suomalaisten ihannesiirtokunnat 1700-luvulta nykypäivään. Otava 1985. (Tilausosoite: www.sosiomedia.fi)

Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa. Video-ohjelma. 37 min. Sosiomedia oy/ Helsingin Tietovideo 1988. (Tilausosoite: www.sosiomedia.fi)

Teuvo Peltoniemi: Finnish Utopian Settlements in North America. Sivut 279-291 teoksessa: Karni, Michael G. & Koivukangas, Olavi & Laine, Edward W. (eds.): Finns in North America. Institute of Migration C9. Turku 1988. (Lue tämä artikkeli [pdf])

Syventävää tietoa artikkeliluettelosta


Päivitetty 17.9.2008

 

  Linkit kaavioihin

 

Suomalaisten ihanneyhteisöt ja Suomen siirtolaisuus

 

Suomalaiset ihannesiirtokunnat

 
  Linkit kuviin

 

Kartta Thomas Moren teoksesta Utopia


 

August Nordenskieldin suunnitelma


 

Matti Kurikka


 

Karl Streng Sointulan pajassa


 

Sammon takojat


 

Oscar Norringin etumaksu


 

Alex Kauhanen


 

Georgian osuusfarmin ensimmäiset asukkaat


 

Osuusfarmin lapset e­sit­tele­vät ennätys­kurpitsaa


 

Matti Aaltonen harjoittelee sambaa


 

Neuvosto-Karjalaan lähtijöiden tervehdys


 

Viljavakan joulupotretti


  Arthur Thesleff