Alkuun | Homepage | Framsida | Frontseite

Alkuvalikkoon | Etusivu | Artikkeli utopiasiirtolaisuudesta | Utopiasiirtolaisuus-näyttely| Links on Utopian Emigration

 

Suomalaiset ihannesiirtokunnat

TEUVO PELTONIEMI

Seitsemän veljestä sopii erin­omaiseksi esi­mer­kiksi ihmisen utopia­pyr­kimyk­sestä. Tyyty­mättö­minä oloihinsa ja yhteis­kunta­muotoonsa veljekset halusivat perustaa oman pienois­yhteis­kuntansa kauas syvään korpeen. Seitsemän veljeksen tavoin monet suomalaiset ovat paenneet eksoottisten maiden impivaaroihin raivaamaan itselleen uusia kotipaikkoja, opetelleet vaivoin puhumaan ja lukemaan uutta kieltä, riidelleet keskenään ja yrittäneet tulla toimeen ilman ympäröivää yhteiskuntaa.

Suomalaisten ihanneyritykset liittyvät utopiayhteisöjen maailmanhistoriaan paljon lähemmin kuin tavallisesti ajatellaan. Vaikka suomalaisyrityksiä ei Sointulaa kenties lukuun ottamatta mainitakaan samassa yhteydessä Moren Utopian tai Fourierin, Owenin, Cabetin tai Oneidan kanssa on suomalaisyrityksilläkin kunniakas aina 1700-luvulle saakka palautuva historia.

Kanadan Sointula ja Argentiinan Colonia Finlandesa ovat tunnetuimmat suomalaisten perustamat ihannesiirtolat. Mutta samanaikaisia yrityksiä on ollut eri mantereilla lähes kaksikymmentä. Artikkelin lopussa on kartta ja luettelo siirtokunnista.

Ensimmäiset uskonutopian etsijät

Suomalaisen utopiasiirtolaisuuden perustan loi vuonna 1734 mystis-separatistinen liike, jota johtivat kälviäläiset papinpojat Jaakko ja Eerik Eriksson. Jouduttuaan ristiriitaan kirkon kanssa veljekset karkotettiin maasta. Lähes 100 hengen kannattajajoukkoineen he kiersivät laivalla Tanskaa, Hollantia ja Saksaa 11 vuotta. Ruotsin Värmdössä viimeiset 20--30 jäsentä asuivat parikymmentä vuotta. Yhteisö hajaantui pian Eerikin kuoltua 1761. Tässä vaiheessa myös uskonnolliset olot maassa olivat muuttuneet suvaitsevaisemmiksi ja valistusaate oli saamassa jalansijaa.

Yritykseksi jäi August Nordenskiöldin vuonna 1792 Sierra Leoneen kaavailema suomalais-ruotsalais-englantilainen hanke Uusi Jerusalem. Pari vuotta ennätti toimia seuraavan vuosisadan suomalaisten ihanneyhteisö, vuonna 1868 perustettu Fridolf Höökin kommunistinen Amurinmaan yhtiö Tyynenmeren rannalla Venäjällä. Sinne moni suomalainen jäi vaikuttamaan Vladivostokin kehittämiseen.

Kolmanteen ryhmään kuuluvat utopiasosialisti Matti Kurikan perustamat kolme yhteisöä. Niistä lyhytikäinen Chillagoan telttaleiri syntyi Australiaan Queenslandin osavaltioon vuonna 1900. Merkittävin yritys, Sointula perustettiin Kanadan Brittiläiseen Kolumbiaan vuonna 1901. Se hajosi vuonna 1905 ja Kurikka perusti vielä kolmannen yrityksensä Sammon Takojat lähelle Vancouveria. Sen hajottua 1912 Kurikka yritti vielä perustaa naisten ihannesiirtolaa, mutta ei enää saanut kannattajia.

Utopiasosialistisissa hankkeissa myös suomalaisnationalismi oli esillä. Kansallismieliset piirit - mm. Konni Zilliacus - katselivat vuonna 1999 suojapaikkaa tsaarin sorrolta 'Uudelle Suomelle' mm. Red Deeristä Albertasta Kanadasta. Kansalliselta pohjalta hankittiin Kuubaan suomalaisyhteisöä vuonna 1904. Alkuunpanijana oli mm. Eero Erkko, mutta Itabon yritys toteutui osittain kuitenkin amerikansuomalaisen työväenliikkeen jäsenten voimin. Toinen Kuuban yritys, vuonna 1906 alkanut Ponnistus oli vielä leimallisempi työväenhanke. Puuhamiehinä olivat mm. Oscar Norring ja William Keskinen. Kumpikin yhteisö kesti vain lyhyen aikaa.

Selvimmin suomalaiskansalliselta pohjalta syntyi Colonia Finlandesa Misioneksen laaksoon Argentiinaan vuonna 1906. Sen perusti tunnettu kulttuuripersoonallisuus Arthur Thesleff.

Tropiikkikuumetta

Suomen 1920 luvun "tropiikkikuume" synnytti neljä siirtolasuunnitelmaa, joista kolme toteutui. Tämän ryhmän taustalla olevissa piireissä kannatettiin vegetarismia. Paradiso-suunnitelma vuonna 1925 jäi pelkäksi haaveeksi. Vuonna 1929 perustettiin Toivo Uuskallion johdolla Penedo Brasiliaan ja vuotta myöhemmin Viljavakka Dominikaaniseen tasavaltaan johtajanaan Oskari Jalkio. Sen ideologiaan kuului myös pakkorokotusten vastustaminen. Samaan aikaan yksittäisiä vegetaristiperheitä siirtyi myös 1920-luvulla alkaneeseen Colonia Villa Alboradoon Paraguayhin. Voimahahmoina olivat mm. Armas Nikkanen ja Eero Laulaja.

Työväenliikkeen osuustoiminta aate synnytti Yhdysvalloissa kolme osuusfarmia. Maggie Walz perusti Michiganiin Drummondin saarelle jo vuonna 1905 kristillis-porvarillisen osuusfarmin, jonka sosialistit myöhemmin valtasivat. Kalifornian osuusfarmi perustettiin vuonna 1912 ja Georgian osuusfarmi vuonna 1921. Näitä yrityksiä voidaan pitää myös Kuuban Ponnistus-siirtokunnan henkisinä sukulaisina.

"Karjala-kuumeen" aikana amerikan- ja kanadansuomalaiset perustivat 1920- ja 1930- luvulla Neuvostoliittoon useita suomalaiskommuuneja. Kommuuna Kylväjä perustettiin vuonna 1922 Rostovin lähelle Valkovenäjälle. Itä Karjalassa sijaitsivat mm. kolhoosi Säde Aunuksessa, Hiilisuu Petroskoin lähellä ja Vonganperä Uhtualla.

Vielä 1971 syntyi uusi ihannesiirtola: Jad Hashmonan suomalaiskibbutsi. Sen perustivat Israelista kiinnostuneet kristityt suomalaiset.

Suomalaisten ihanneyhteisöjen vaikutuspiirissä ei väljästikään arvioiden ole ollut kuin 8 000–10 000 henkeä. Heistä valtaosa kuuluu Karjala-kuumeen muuttoaaltoon. Kaksi suurinta, Sointula ja Colonia Finlandesa, vastaavat puolesta jäljelle jäävästä 2500 hengen määrästä.

Suomesta muuttaneiden noin 1,3 miljoonan kokonaismäärään verrattuna ihannesiirtolaisuus oli melko vähäinen puro. Mutta ihannesiirtolaisuudessa ei olekaan kysymys muuttamisesta ja matkustamisesta konkreettisessa mielessä. Se on henkistä matkalla oloa, levotonta paremman maailman etsimistä, jossa itse maanpäällä matkustaminen on vain väline.

Ihannetavoitteiden moninaisuus

Suomalaissiirtokunnissa oli tietenkin mukana myös niitä, jotka hakivat ihanneyhteiskunnista vain oman onnensa täyttymystä, mukavampaa elämää ja nautintoja itselleen ja omalle perheelleen. Valtaosaa lähtijöistä elähdyttivät kuitenkin henkisemmät päämäärät.

Suomalaisten utopiayhteisöt voi yleistäen jakaa neljään ryhmään: sosialistisiin (8), uskonnollisiin (4), suomalaisnationalistisiin (3), sekä luontoon paluuseen ja vegetarismiin (4) pohjautuviin siirtokuntiin.

Harvat suomalaisyritykset olivat kuitenkaan yhden asian liikkeitä. Yleensä taustalla oli moninainen yhdistelmä aatteita. Kun yhdistelmät otetaan huomioon, sosialistisia näkemyksiä oli 12 yrityksessä, ja uskonnollisia 10:ssä. Raittiusaate oli vahvoilla 12 siirtolassa. Osuustoiminta oli organisaatiomuotona 12 utopiasiirtokunnassa. Yhteisössä tapahtui myös ideologian muutoksia. Uskonnollisesta Drummondista tuli myöhemmin sosialistinen. Useimmissa siirtokunnissa siirryttiin ajan myötä perheyksikköihin ja yksityisomaisuuteen.

Jossakin määrin muutettiin myös siirtokunnasta toiseen (9). Henkilöyhteyksiä löytyy niinkin kaukana sijaitsevista paikoista kuin Penedosta ja Israelista. Vaikka yhteisöt jakautuivat (8) tai hajosivat kokonaan, niiden kaikki jäsenet eivät menettäneet uskoaan siihen, että vielä kerran löytyisi ihanneyhteisö, jossa utopia lopulta tavoitettaisiin.

Uudet yhteiskunnan muodot

Klassisissa ihanneyhteisöissä tyypillisesti päätösvalta, työ, järjestyksenpito, asuminen ja ruokailu hoidettiin yhteistuumin. Monissa yritettiin uudistaa uskontoa, poliittista ajattelua, perhettä ja koulutusta.

Suurin osa suomalaisista ihanneyhteisöistä kokeili vain osaa utopiayhteisöjen mahdollisuuksista. Täydellisimpiä ihanneyhteisöjä olivat Sointula ja Penedo. Niissä yritettiin rakentaa aivan uutta maailmaa. Suomalaisyhteisöjen yleisin utopiapiirre koskee yhteismajoitusta, siihen pohjauduttiin 11 siirtolassa. Yhteisruokailumahdollisuus oli järjestetty yhtä useassa. Kymmenen yhteisöä noudatti samapalkkaisuutta. Joissakin yhteisöissä palkka korvattiin vastakirjaan merkityillä tulevaisuuden saatavilla.

Vain harvoissa suomalaisten ihanneyhteisöissä puututtiin seksuaalimoraaliin tai lastenkasvatukseen. Näkyvimmät poikkeukset olivat Sointula ja Penedo. Sointula perusti lastentarhan ja Penedossa suunniteltiin aluksi, että siellä tultaisiin lasten opettamisessa toimeen ilman kouluakin.

Suomalaiset olivat jättäneet taakseen ahdasmielisen suomalaisen valtion ja kirkon byrokratian ja tiukan sisäisen kontrollin. Mutta suomalaisuutta vaalittiin. Siirtolaiset elättelivät suurisuuntaisia ajatuksia koko Suomen kansan siirtämisestä uuteen paikkaan ja yhteiskuntamuotoon. Suomen kieli oli tärkeä. Usein opettaja oli ainoa vieraskielinen yhteisön jäsen. Ympäristön kielen oppiminen sujui hitaasti. Colonia Finlandesassa suomalaisten intiaanivaimot opettelivat tämän vuoksi Kiteen murretta.

Yhteydenpito Suomeen oli aluksi vilkasta. Siirtolaiset saivat kirjeitä ja lehtiä. Mutta vuosien mittaan yhteydet vähenivät ja Elelä-Amerikankin siirtokunnat saatettiin 'löytää' uudelleen.

Ihanneyhteisöjen opetukset

Lähes kaikissa yhteisöissä oli riitoja ja erimielisyyksiä. Ne liittyivät useimmiten taloudellisiin vaikeuksiin kuten Penedossa, jossa kuten monissa muissakin yhteisöissä painiskeltiin suurten lainojen kanssa. Kiistoja käytiin myös tavoitteista, kuten Sointulassa.

Kovin montaa vuotta ei ihanne elämää vietetty missään. Vaikka Etelä-Amerikan yrityksissä elettiin vuosikymmeniä suomalaisyhteisöinä, niiden utopialuonne laimeni parissa vuodessa. Pisimpään pysyivät tässä suhteessa pystyssä Yhdysvaltojen osuusfarmit, joiden loppu liittyi pula-aikaan ja maaltapakoon. Monet utopiayhteisöinä aloittaneet suomalaisyritykset muuttuivat nopeasti tavallisiksi siirtolaispaikkakunniksi. Tässä suhteessa ne ovat seuranneet kaikkien utopiayhteisöjen elämänkaarta. Tunnetuin tuoreehko esimerkki on varmaan "Suurimman utopian" eli Neuvostoliiton hajoaminen vuonna 1991. Ainoat todella pitkäikäiset utopiayhteisöt ovat uskonnollisia, kuten mennoniitat.

Suomalaisten ihanneyhteisöt ovat siis enimmäkseen osoittautuneet pettymyksiksi. Mutta epäonnistuneinakin ne ovat toteuttaneet utopiayhteisöjen perimmäistä roolia: auttaneet näkemään mistä on kysymys, mitä on muutettava ja miten siihen voidaan pyrkiä. Ja voi väittää, että yhteisöjen merkitystä mitataan muualla kuin niiden ulkoisella kohtalolla. Ympäristöliikkeen olemassaolo on ideologisesti jatkoa utopiayrityksille. Uusimpina utopiatulokkaina voi pitää virtuaaliyhteisöjä.


LUETTELO: SUOMALAISET UTOPIAYHTEISÖT AIKAJÄRJESTYKSESSÄ

   Erikssonien maanpakomatka, Tanska, Saksa, Hollanti, Ruotsi, 1734–61,USK(onto)
   Uusi Jerusalem, Sierra Leone, 1792, USK
   Strelok, Vladivostok, Venäjä, 1868–72, SOS(ialismi)
   Red Deer, Alberta, Kanada, 1899, NAT(ionalismi)
   Chillagoa, Queensland, Australia, 1900–01, SOS
   Sointula, British Columbia, Kanada, 1901–05, SOS
   Drummond Island, Michigan, USA, 1903–30, USK
   Itabo, Kuuba, 1904–08, NAT
   Sammon Takojat, British Columbia, Kanada, 1905–12, SOS
   Ponnistus, Omaja, Kuuba, 1906–09, SOS
   Colonia Finlandesa, Missiones, Argentiina, 1906–40, NAT
   Redwood Valley, Kalifornia, USA, 1912–32, SOS
   Karjala-kuume, Neuvostoliitto, 1920–40, SOS
   Villa Alborada, Paraguay, 1920–40, VEG(etarismi)
   Georgian osuusfarmi, Georgia, USA, 1921–40, SOS
   Paradiso, Nizza, Ranska, 1925–27, VEG
   Penedo, Brasilia, 1929–40, VEG
   Viljavakka, Dominikaaninen tasavalta, 1930–44, VEG
   Jad Hashmona, Israel, 1971–90, USK

Huom! Monissa oli useita painotuksia, ja ne saattoivat muuttua ajan myötä. Tässä on käytetty alkuvaiheen tärkeintä ideologiaa. Myös utopiayhteisöjen loppuvuosi on usein vaikea määritellä.





    


LÄHTEET JA KIRJALLISUUTTA

Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa – suomalaisten ihannesiirtokunnat 1700-luvulta nykypäivään. Otava 1985. (Tilausosoite: www.sosiomedia.fi)

Teuvo Peltoniemi: Kohti parempaa maailmaa. Video-ohjelma. 37 min. Sosiomedia oy/ Helsingin Tietovideo 1988. (Tilausosoite: www.sosiomedia.fi)

Ääninauha- ja videohaastatteluita tulossa myöhemmin, ks. myös Ylen Elävän arkiston utopiayhteisötallenteita)

   (Tämä) Yleisartikkeli: Teuvo Peltoniemi: "Suomalaiset ihannesiirtokunnat" Päivitetty 2018.

Katso myös Facebookista ryhmää Suomalaiset utopiayhteisöt - Finnish Utopian Communities

   Artikkeli: Teuvo Peltoniemi: "Historian suuret utopiayhteisöt"
   Artikkeli (pdf): Teuvo Peltoniemi: "Utopiayhteisöjen opetuksia: yhteiset ja uudet utopiat"
   Kirjallisuusluettelo (pdf): Teuvo Peltoniemi: "Kohti parempaa maailman" -kirjan lähdeluettelo
   Artikkeli: Teuvo Peltoniemi: "Finnish Utopian Settlements in North America". Sivut 279-291 teoksessa: Karni, Michael G. & Koivukangas, Olavi & Laine, Edward W. (eds.): Finns in North America. Institute of Migration C9. Turku 1988.
  
"Utopioita etsimässä" Auvo Kostiaisen arvostelu "Kohti parempaa maailmaa" -kirjasta. Historiallinen Aikakauskirja 2/1986
   "Kaiken maailman impivaarat - Historia on suomalaisutopioiden hautausmaa". Harri Peltolan arvostelu "Kohti parempaa maailmaa" -kirjasta. Helsingin Sanomat 27.11.1985
   Utopi och verklighet inom emigrationen. Max Engmans recension av boken Kohti parempaa maailmaa. Historisk Tidskrift för Finland. Helsingfors 1987:152-157.
   Utopiasiirtolaisuus-näyttely
   Links on Utopian Emigration


Päivitetty 9.1.2018

 

  Moren utopia
 

Kartta Thomas Moren teoksesta Utopia

 
  Utopiaelämää
 

Erikssonin ryhmän muistokivi Pyhän Juhanan kirkossa Tukholmassa

 

August Nordenskiöldin suunnitelma


 

Utopiasosialisti Matti Kurikka


 

Karl Streng Sointulan pajassa


 

Sammon takojat Kanadassa Brittiläisessä Kolumbiassa


 

Oscar Norringin etumaksu Kuubassa


 

Kalifornian osuusfarmin Alex Kauhanen


 

Drummondin osuusfarmin haali


 

Georgian osuusfarmin lapset e­sit­tele­vät ennätys­kurpitsaa


 

Matti Aaltonen harjoittelee sambaa Penedossa Brasialiassa


 

Neuvosto-Karjalaan lähtijöiden tervehdys


 

Dominikaanisen tasavallan Viljavakan joulupotretti


  Arthur Thesleff, Argentiinan Colonia Finlandesan perustaja